"Halu olla vapaa yhdessä erikseen." Lause, jolla tuttuni ilmaisi haaveensa elämästään. Lause, joka laittoi miettimään asioita monelta kantilta. Parisuhde käsitetään yleensä kahden ihmisen välisenä sitoutumisena toisiinsa. Onko se sitten ainut oikea tapa elää, onkin kokonaan eri juttu.
Yleisin tapa olla suhteessa, on kahden ihmisen välinen liitto, jossa toisesta pyritään huolehtimaan hyvinä ja huonoina aikoina. Taloudellisestikin tämä on järkevä ratkaisu. Onhan kaksi huolehtimassa asioista ja jakamassa kuluja. Liitto toimii, jos molemmat pitävät toista tasa-arvoisena ja haluavat huolehtia molempien hyvinvoinnista. Ongelmia syntyy heti, jos jompi kumpi haluaa olla niskan päällä ja pitää itseään parempana kuin puolisoaan.
Yksin oleminen sopii joillekkin paremmin. Mahdollisuus tehdä mitä itse haluaa, on toisaalta ymmärrettävää. Silloin ei ole kenellekkään tilivelvollinen tekemisistään ja menemisistaan. Kokonaan yksin ei tarvitse silti olla. Harrastaa voi kavereidenkin kanssa. Yksilönvapaus kuitenkin on se "juttu".
Joidenkin mielestä useamman yksilön liittouma on paras ratkaisu. Silloin elämä on taloudellisesti edullisinta. Oleminen, läheisyys ja seksikin on monipuolisempaa. Mutta silti herää kysymys, voiko tällainen järjestely olla pitemmän päälle kestävää? Ihmiset ovat yksilöitä. Jokaisella on erilaiset mieltymykset, tavat ja ajatukset. Erimielisyydet ja mustasukkaisuus ovat varmasti usein esillä. Toisaalta taas, noin puolet normaaleista liitoista päättyy eroon.
Tämä on asia, jonka jokainen pohtii yksin omassa sisimmässään. Varmaa on kuitenkin se, että jokaisen pitää itse tehdä omat päätöksensä. Se, onko päätös sitten oikea, vain aika voi näyttää...
