"Rakkaus on tekoja - kiintymys tunne." Jäin miettimään tuota lausetta. Onko asia todellakin noin ja mitä se oikein tarkoittaa?
Kyseisen lauseen esitti ystäväni. Hänestä rakkaus ja kiintymys ovat eri asioita. Perusteluna väitteelle hän kertoi, että jos hokee toiselle koko ajan rakastavansa tätä, muta ei teoillaan näytä sitä mitenkään, niin sanoman sisältö kärsii inflaation. Sen sijaan voi sanoa toiselle tykkäänsä hänestä, sillä se voi olla täysin paikkansa pitävä.
Olen täsmälleen samaa mieltä inflaatiosta hänen kanssaan. Sanat ilman konkreettisia tekoja eivät tunnu todellisilta.
Sitten kiintymys tunteena. Miten voi käsittää kiintymyksen? Yleensä se myös liitetään rakkauteen. Side toiseen ihmiseen voi olla niin luja, että hänestä ei haluaisi luopua. Voiko kiintymys silti rakkauden loputtua jatkua? Minusta kyseessä on paremminkin tottumus. Pitkän suhteen päätyttyä, voi toisesta luopuminen tuntua ylivoimaiselta, jos ero ei ole ollut myrskyisä. Samassa taloudessa asuminen, asioitten jakaminen ja kokeminen yhdessä, on pinttynyt syvälle ja siitä eroon pääseminen voi olla pitkä prosessi. Uuden opettelu on silloin vaikeaa.
Jokaisen tulisi silti omalla kohdallaan, jos sellainen joskus sattuisi tulemaan, miettiä asiaa tarkasti. Onko kiintymys pitkään yhteiseen elämään tottumista, mistä ei haluaisi luopua vai onko sittenkin niin, että kiintymys johtuukin rakkaudesta, jota on kuitenkin jäljellä niin paljon, että haluaisi vielä jatkaa yrittämistä ja suhteen elvyttämistä.
Silti meillä on vain yksi elämä elettävänä. Sen kannattaisi käyttää parhaalla mahdollisella tavalla hyödyksi. Viljelemällä jatkuvasti niitä pieniä ja suuria tekoja, ettei se olisi pelkkää sanahelinää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti