keskiviikko 8. huhtikuuta 2020

Pienistä puroista

     Mietin monesti, onko suhde todella niin huono kuin mitä toinen väittää. Koskaan ei muka tehdä mitään yhdessä, ei käydä missään reissussa eikä hellyyttä ole tarpeeksi. Elämä on kuulema tylsää.

     Kuulostaako tutulta? Elämä kulkee pitkälti töitten mukaan. Useimmiten vapaat menevät ristiin. Yhteistä aikaa on välillä oikeasti vaikea järjestää. Se teettää kovasti töitä, eikä jännitteiltä voi välttyä.

     Täältä pohjoisesta on vaikea lähteä lyhyelle lomareissulle etelän suuntaan. Toista on kulkea Norjan puolella. Maisemat ovat hienommat kuin monessa muussa maassa. Viihtyvyys riippuu paljon siitä, mitä arvostaa elämässään. Jos haluaa shoppailla ja bilettää, niin suunta on alaspäin. Jos taas tykkää maisemista ja kulttuurista, niin kannattaa suunnata ylöspäin. Molempia tyydyttävää ratkaisua on joskus mahdotonta löytää, varsinkin jos kyseessä on kaksi melko erilaista yksilöä.

     Asioissa on aina kaksi puolta. Hellyydestäkin voi olla erilaiset käsitykset. Toiselle se voi tarkoittaa jatkuvaa palvontaa, lahjoja ja matkoja. Toiselle riittävät kaikki ne pienet päivittäiset huomionosoitukset, jotka annetaan normaalissa arjessa. Halaukset, koskettelut, suukottelut, vieressä oleminen, asioista huolehtiminen...

     Ympärillä olevia pariskuntia pitkään seuranneena, on silmään pistänyt sellainen seikka, että se mitä itseltä löytyy hellyyden saralla, puuttuu monilta kokonaan. Riitelyt, nälvimiset ja rumasti toiselle puhumiset ovat monessa talossa jokapäiväistä. Tämän kannattaisi jokaisen huomata ennenkuin alkaa syyttelemään kotona omaa puoliskoaan. Usein huomaa, että puolison epävarmuus tulee ilmi juuri tuollaisissa hetkissä. Varsinkin, jos tuttuja pareja eroaa lähipiirissä.

     Aina pitäisi muistaa vanha sanonta: pienistä puroista ne suuretkin virrat syntyvät. Usein huomaattomistakin eleistä koostuvat pienet asiat ja teot, pitävät suhteen perustukset lujina. Vahva kivijalka kestää melkoisetkin järistykset.

     Nyt viimeistään kannattaa aloittaa suhteen peruskorjaukset ja niiden ylläpitäminen, ennen kuin  kevättulvat tulevat ja vievät kaiken mennessään.

   
   

2 kommenttia:

  1. Olin pitkään siinä uskossa, että tekeminen on oikeasti tekemistä. Mies on pragmaattinen, käytännön toiminta aina mielessä. Voi miten väärässä olin.

    Jos haluaa säästää vaivaa ja aikaa, niin täytyy ymmärtää hieman naisen sisäistä elämää. Se on täynnä fantasiointia, haluja ja tarpeiden täyttämisen kaipuuta. Siinä missä moni rasittaa itsensä ultimaattiseen vitutukseen yrittäessään keksiä temppuja, niin pohjoisen luonto olisi kuin huvipuisto minulle. Siellä on niin helppo päästä käsiksi naisen tunteisiin ja luoda hänelle sellaisia muistoja, joita hän ei ikinä unohda. Ulkopuolisen silmin se voisi jopa näyttää siltä, ettemme edes tee mitään. Se kun tapahtuu tunnetasolla, päässä ja rinnassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Naisen sisäisen elämän ymmärtäminen ei ole helppoa. Pohjoisen naiselle ei pohjoisen luonto välttämättä tarjoa niitä suuria kokemuksia. Lappilaiset naiset kaipaavat etelän ihmeitä. Samalla tavalla etelän naiset haaveilevat pohjoisesta. Omaa seutua ei osata arvostaa. Tietenkään näin ei ole kaikkien kohdalla. Omien kokemusten pohjalta voin sanoa, että etelän naiset ovat tunteellisempia ja henkisempiä kuin täällä pohjoisessa asuvat.

      Poista