Itsenäisyys

     Kevätaurinko paistoi tosi komeasti ja olisi mukava istua pilkillä. Ehdotin kotona, että lähdetäänkö joelle kokeilemaan, olisiko kala syönnillä. Puolisoni ei lämmennyt ajatuksesta, mutta sanoi että voisin mennä yksin, jos haluan.

     

     Pakkasin kelkan kyytiin pilkkivehkeet ja ajoin vähän matkan päähän. Nautin hienosta kelistä pari tuntia ja kun kalaa ei kuulunut, lähdin ajelemaan takaisin päin. Kotiin tultuani, tunnelma oli muuttunut kylmäksi  ja kireäksi. Kysyessäni, mistä nyt kiikastaa, sain vastaukseksi, että olin taas ajatellut vain itseäni ja jättänyt hänet yksin kotiin. Ehdotukseni yhteisestä ulkoilusta ei kiinnostanut, mutta en olisi sanut itsekään lähteä, vaikka hän lupasi mennä. Eikä ehdotusta muusta tekemisestä tullut.

     Tämä ei onneksi tapahtunut äskettäin, mutta on hyvä esimerkki, millaista meillä on ollut aiemmin. Tilanne on onneksi muuttunut todella paljon parempaan suuntaan. Suhteen aikana kumpikin osapuoli hakee paikkaansa ja rajoja, missä kohtaa toinen reagoi. Yleensä vahvempi osapuoli sitten asettuu "pomon" asemaan. Tätä johtajuutta ei välttämättä edes huomaa. Asetelma voi olla hiuksenhieno ja sovittelevampi puolisko yleensä taipuu vahvemman tahtoon riitoja välttääkseen.

     Itsenäisyys on meille kaikille tärkeä. Jokaisella pitää olla vapaus tehdä asioita joista pitää. Tämän luulisi olevan itsestään selvä asia. Mutta valitettavan monesti niin ei ole. Voimakastahtoisempi yrittää saamaan heikomman oman tahtonsa alle. Eikä hän välttämättä itse edes tajua sitä. Pahinta kuitenkin on toisen tietoinen alistaminen. Jos sitten toinen laittaa kunnolla vastaan, eikä kummallakaan ole haluja joustaa, kriisi on valmis

     Suhde pitäisikin olla kahden yksilön jatkuvia kompromisseja. Molempien pitäisi pystyä joustamaan ja olemaan toiselle mieliksi terveellä tavalla. Parisuhteessa pitäisi osata ajatella asioita me-muodossa. Tämä taito on joillain syntyjään, mutta yleensä se tulee suhteen edettyä tarpeeksi pitkälle. Osa ei kuitenkaan koskaan opi tätä, eikä heidän suhteensakaan ole kovinkaan onnellisia ja pitkiä.  Me - ajatuksena ei luulisi olevan kovin vaikeaa.

     Silti molemmilla pitäisi olla oma aikaa. Omien kavereiden ja sukulaisten kanssa oleilua, mahdollisuus omiin harrastuksiin taikka pelkästään hetki aikaa omien ajastustensa keskellä. Tarkoitus ei olekaan olla koko ajan yhdessä. Yksin on mukava olla välillä, mutta vielä paremmalta pitäisi tuntua olla toisen kainalossa. Silloin asiat ovat hyvin ja suhde kunnossa.