"Olipa kerran kaksi lapinpoikaa, Päättämättömyys ja Olettaminen. He asuivat kahden tunturissa, eläen yksinkertaista elämäänsä. Niinkuin nimistä voi hyvin päätellä, Päättämättömyys ei osannut tehdä mitään varmistamatta asiaa Olettamiselta. Sen jälkeenkin hän pähkäili asioissa, joista monet jäivät lopulta tekemättä. Olettaminen puolestaan odotti, että Päättämättömyys tietäisi, mitä hän haluaa ja tekisi sen mukaan.
Eräänä loppukesän päivänä parivaljakko lähti hillankeruuseen. He kulkivat jängällä pounuja pitkin keräten hilloja. Kaikki meni hyvin siihen asti, kunnes Olettaminen astui pounulta sivuun ja putosi kaltioon. Kylmä vesi tuntui hyytävältä kuumana hellepäivänä. Hän huusi Päättämättömyyttä apuun, koska hän ei päässyt yksin ylös. Jalat eivät löytäneet pohjaa ja mättäistä ei saanut käsillä pitävää otetta.
Päättämättömyys hätääntyi nähdessään kaverinsa olevan pulassa. Hän juoksi edestakaisin miettien mitä tehdä. Olisiko parasta vetää käsin toinen ylös suonsilmästä? Vai olisiko parempi ojentaa puukarahka vai pitäisikö kotoa hakea suopunki ja heittää se kaverille?
Lopulta hän kysyi Olettamiselta, mitä hänen pitäisi tehdä. Olettaminen vain tuhahti eikä puhunut mitään. Kyllähän Päättämättömyyden pitäisi tietää, mitä tehdä. Kun vastausta ei kuulunut, lähti Päättämättömyys juoksemaan kotia kohti hakeakseen suopungin. Vähän matkaa juostuaan, hän kuitenkin pysähtyi ja lähti takaisin päin. Oliko sittenkään hyvä ajatus lähteä kotia asti juoksemaan.
Kaltiolle päästyään, Päättämättömyys ei nähnyt kaveriaan enää missään. Hän tajusi Olettamisen painuneen syvälle kaltioon ja hukkuneen. Hätääntyminen muuttui pakokauhuksi ja Päättämättömyys lähti juoksemaan jänkää pitkin. Paniikin liennyttyä, hän tajusi eksyneensä, Päättämättömyys katseli ympärilleen eikä tuntenut paikkaa. Eikä hän osannut päättää mihin suuntaan lähtisi, kun Olettaminen ei ollut enää neuvomassa. Hän harhaili pitkin isoa vuomaa ja lopulta putosi itsekkin kaltionsilmään, joka nopeasti veti hänet syvyyksiin."
Päättämättömyys ja olettaminen ovat kaksi todella huonoa luonteenpiirrettä parisuhteesta puhuttaessa. Varsinkin jos ne sattuvat vielä samalle ihmiselle.
Päättämättömyys ärsyttää, kun toinen jahkailee yksinkertaisimmissakin asioissa. Hankinnat ja hommat jäävät helposti toteuttamatta. Eikä asiaa auta, jos toinen sitten tekee päätökset ja toisen mielestä ne olivat aivan vääriä.
Olettaminen puolestaan saa helposti aikaan isojakin riitoja, kun toinen luulee puolisonsa tietävän asian ja toimivan sen mukaan. Kun asiat eivät sitten menekkään oletetusti, on kriisi valmis.
Vaikka päättämättömyys ja olettaminen ovat tuhoisia parisuhteessa, löytyy niihinkin melko hyvä vastalääke. Puhuminen on ratkaisu. Ongelmana on, jos olettaja ei ole innokas sanomaan ajatuksiaan ääneen ja keskustelemaan, niin silloin tilanne näyttää tuhoon tuomitulta. Päättämättömyydelle ei kukaan voi oikein mitään, mutta silloin pitää olla valmis hyväksymään toisen tekemät ratkaisut.
Keskustelemisen taitoa kannattaa opetella, muuten hukkuu yksinäisen elämän pyörteisiin, samalla lailla kuin nuo kaksi lapinpoikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti