maanantai 14. syyskuuta 2020

Kiire - suhteen pahin vihollinen

      En ole pitkään aikaan ehtinyt laittamaan ajatuksiani paperille. Tai paremminkin kovalevylle. Kesä on ollut kiireinen töitten osalta. Toistaiseksi on sen puolesta pärjäilly. Ruskan loppu huolettaa hieman, kun ei ole tietoa, miten jatkossa käy. 

     Elämä on kulkenut leppoisasti ja välillä on tullut pohdittua asioita suhteen kannalta. Yhdessä ollessa kaikki on hyvin, mutta jos läheisyyteen tulee liiaksi taukoa, se heijastuu heti väleihin. Suhteen ylläpito vaatii melkeimpä jatkuvaa yhdessä oloa.

     Se ei kuulosta pahalta, mutta jos parin kolmen päivän kiireisyys alkaa kylmentämään välejä, niin onko suhteen perustukset kunnossa? Onko niin, että yhteenkasvaminen on niin luja, ettei se kestä pitkää taukoa vai olisiko siltikin, että pohja on rakennettuna heikolle maaperälle ja alkaa rakoilemaan liian helposti?

     Yhteinen aika on elintärkeää, mutta se on aina välillä tiukassa. Siltikään pienet erossa olemiset eivät saisi vaikuttaa suhteen lujuuteen liian paljon. Yhteiset harrastukset ja touhuamiset eivät ole aina mahdollisia. Silloin pitäisi harrastaa kainalohoitoa aina iltaisin, kun päivän tekemiset ovat takana. 

   Entä jos se ei kuitenkaan toisen mielestä riitä? Miksi pitäisi aina tehdä jotain, miksi ei riitä pelkkä yhdessä oleminen? Jokainen meistä on omanlaisensa yksilö. Kaikilla meillä on omat tarpeemme ja vaatimuksemme elämän ja kumppanin suhteen. Luulisi pitkässä suhteessa oppivan tuntemaan toisen ja olevan valmis kompromisseihin.

     Vuorotyössä käyvien ongelmana on, että vapaat sattuvat harvoin olemaan samaan aikaan. Ne harvat yhteensattumat pitäisi osata hyödyntää mahdollisimman hyvin. Ne kun ovat elintärkeitä parisuhteen kannalta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti