Ostin uuden kuksan, kakkoslaatua. Myyjä sanoi, ettei varmasti vuoda ja lupasi sille takuun. Otin sen heti käyttöön. Oikeaoppisesti aloitin kahvilla, kuten kuuluukin. Kaadoin kahvin kuksaan. Katselin sitä hetken ja huomasin, että pöydälle alkoi muodostumaan lammikko kupin alle. Kuksa halkesi pohjasta. Menin käymään myyjän luona ja sain uuden kuksan tilalle. Hyvää palvelua - ajattelin. Kotona aloin sitten seuraavan kerran tyytyväisenä juomaan kahvia. Kaadoin kuuman kahvin kuppiin. Ei jumaliste! - kuksa vuotaa. Myyjä antoi jälleen uuden kupin rikkinäisen tilalle. Josko tämä nyt kestäisi.
Mitä oikein tarkoittaa elinikäinen takuu? Onko se sitä, että aina kolhuja ja vastoinkäymisiä kohdatessa, saat uuden elämän tilalle? Jos elämä potkii, seuraava suhde paikkaa entiset vuodot ja halkeamat?
Koskaan ei ostohetkellä tiedä, onko kyseessä oikeasti I- vai II-laatu. Vaikka kuinka valitsisi parhaan, niin monesti se paljastuukin jonkin ajan kuluessa II-laatuiseksi. Elämän kolhut heikentävät kuksaa. Pikku hiljaa se muuttuu, lopulta jopa III-laaduksi. Silloin pitäisi ymmärtää hylätä kolhuinen ja halkeillut kuppi ja ottaa tilale uusi I-laatuinen. Mutta onko se sen parempi?
Harvoin kylläkään III-laatuisesta kupista saa parempaa. Paikka-aineilla pahimmat kolhut saa korjattua niin, että kuksa pitää. Silti kuopat ja naarmut ovat aina mukana. Ne kummittelevat taustalla, nousten välillä pintaan. Niistä voi olla välittämättä, mutta ne ovat ja pysyvät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti