Jokainen on oman elämänsä latumestari.

Istun passissa. Kuuntelen kuinka nuotio palaa. Lunta satelee hiljalleen. Metsä on äänetön. Ei kuulu edes korpin ääntä. Kuukkeliakaan ei näy. Mietin kaiken maailman asioita. Metsästyksenjohtajalta tulee viesti. Koira haukkuu hirveä. Jatketaan suunnitelman mukaan.

  Elämä on kuin hirvenpyyntiä. Kuljet omaa reittiäsi. Välillä kohtaat jotain. Välillä kaadut, mutta nouset ylös ja jatkat rämpimistä. Joskus vastassa on ojia, jotka on vain ylitettävä. Välillä jänkkiä, joita joutuu kiertämään. Eteenpäin on vain mentävä. Joka askeleella on oltava tarkkana. Koskaan ei tiedä milloin tilaisuus tulee eteen. Rankkaa, mutta silti sitä etenee. 

Hiljaisuus on käsin kosketeltavaa. Hirviä ei näy. Tyyntä, savu nousee suoraan ylöspäin. Kohennan tulta. Liikaa meteliä ei saisi olla. Eläimet säikkyvät muuten. Elämä on sellaista. Sitäkin pitää välillä kohentaa, ettei se hiipuisi. Vai kannattaako? Jos sytyttäisi uuden roihun muualle. Erilaiset kohtaamiset vaikuttavat. Jotkin niistä koskettavat paljonkin.

Kohennan jälleen nuotiota. Sitä pitää ruokkia. Ilman puuta se kituu ja lopuksi sammuu. Mitään ei tapahdu. Hirviä ei näy. Erämaa on vaitonainen. Asettunut talvilepoon. Hiutaleet peittävät allensa kaiken.

  Olisiko elämä kuinka toisenlaista, jos olisi joskus valinnut eri reitin? Kiertänyt jänkän toiselta puolen? Joskus tilaisuus tulee varkain. Et ehdi tehdä mitään. Joskus taas aikaa on paljon. Mietit ja tähtäät ja jätät ampumisen liian myöhään. Jälkeenpäin mietit, olisiko sittenkin pitänyt..

Lumisade yltyy. Näkyväisyys huononee. Hämärään on onneksi vielä aikaa. Yhtä koska hirvi voi tulla passiin. Onko hyvä istua passissa vai olisiko sittenkin parempi naakia? Kulkea ja hiipiä, hakien sopivaa tilaisuutta. Kuka tietää? Molempi parempi.

Lumisade hiljenee, loppuu välillä, alkaen pian uudestaan. Luonto ei ole sentään ihan kuollut. Metsäautotien ylittää näätä. Näen sen ensimmäistä kertaa eläissäni. Uusi tuttavuus. Missä olet piilotellut kaikki nämä vuodet? Onko se merkki tulevasta? Uudesta ja ennen kokemattomasta. Nuotio hiipuu hiljakseen. Odotan viestiä, että saa purkaa passit. Taas yksi päivä elämässä alkaa olla ohi. Olisiko huomenna uuden roihun paikka?